• sadismi ja masokismi eivät ole saman janan ääripäitä vaan rinnakkaisia universumeja, joista ei ole pääsyä toisiinsa; kummallakin on oma lakinsa, kielensä ja aikansa
• psykoanalyyttinen perhe kahtena järjestelmänä: sadismissa isä on lain yläpuolella ja yllyttää tytärtä äitiä vastaan, kun taas masokismissa poika liittoutuu äidin kanssa ja isä poistetaan kuviosta (kiduttajan takaa ei löydy isää, vaan isä on se, jota kidutetaan)
• Freudin oidipaalinen laki edeltää subjektia, tulee Isän nimen kautta ja tuottaa halun kiellon kautta. Masokistinen sopimus sen sijaan kiertää Oidipuksen kokonaan: ei universaalia kieltoa, vaan neuvoteltava, konkreettinen, allekirjoitettava ja purettavissa oleva ehtojen järjestelmä
• sadismi on suvereenin politiikkaa: käsky, välitön väkivalta, ajan katkaiseminen; masokismi on sopimuksellista politiikkaa: ehdollisuutta, viivettä ja vallan teknistä järjestämistä ajassa, mikä kiertää suvereniteetin kokonaan
• oidipaalinen laki on aina jo ollut voimassa, kun taas masokistinen sopimus rakentaa viiettä, ja viive on erotiikan ydin: nautinto syntyy kestosta, lykkäämisestä ja odottamisesta
• onko moderni valta enemmän sadistista vai masokistista? Lomakkeet, määräajat, ehdolliset oikeudet ja "kunhan ehdot täyttyvät" -logiikka muistuttavat enemmän Masochia kuin Sadea
• oliko Masoch siis hallinnollisuuden ja byrokraattisen vallan esifilosofi vai sittenkin itsehallinnon perustamisen ajattelija?

Lukemista:

Deleuze, Gilles (1967) Présentation de Sacher-Masoch : le froid et le cruel / engl. Masochism: Coldness and Cruelty, luvusta 5 kirjan loppuun asti.

- seksi, väkivalta ja kuolema eivät esiinny suoraan kokemuksessa, siksi niihin pitää vain viitata. Ne ovat myös intensiteettejä, joista fantasioidaan lakkaamatta

- Sacher-Masochin (tai laajemmin: miesten fantasioiden) kolme naistyyppiä: 1) kevytkenkäinen huora eli Afrodite, 2) sadistinen määräävä rankaisija eli Riikka Purra, 3) äiti, joka yhtä aikaa hoivaa ja satuttaa eli masokistin unelmanainen

- sadistin apatia vs. masokismin naisen kylmyys

- kulttuuri on kylmyyden työtä: toisin kuin Freud ajatteli, kulttuuri ei tukahduta voimia, vaan se pakastaa ne (intensiteetit, aistimukset, kokemukset) käyttökelpoiseen muotoon; ajatellaan esimerkiksi runomittoja, rajausta ja leikkausta elokuvassa tai neljättä seinää teatterissa

- deleuzelainen kylmyys: muoto edeltää affektia, jää synnyttää viivettä, tekijä valitsee kylmyyden tekniikan, kylmyys suojaa intensiteettiä, ja kokemus kestää, koska kylmyys estää sitä palamasta loppuun – näistä syntyy kulttuuri

- nykyinen elinympäristömme: tekijältä viedään valinnanvara, kuumuus polttaa kokemukset loppuun ja samaan aikaan intensiteetit standardisoidaan algoritmisella kylmyydellä, minkä vuoksi yliaistillinen ei pääse kylmyyden suojaan

- lopputulos: algoritmit suosivat moraalista närkästystä, tunnistettavaa oikeassaolemista ja affektiivista selkeyttä, mikä tuottaa kuumaa moraalia ilman kylmää muotoa sekä jatkuvaa mobilisaatiota ilman varsinaisia rituaaleja; viive tuhotaan, ja ilman viivettä ei ole kulttuuria, vain ärsykkeitä ja reaktioita

Lukemista:

Deleuze, Gilles (1967) Présentation de Sacher-Masoch : le froid et le cruel / engl. Masochism: Coldness and Cruelty, luku 4

Jakson jälkipuolella tarkastellaan Sacher-Masochin kautta, kuinka masokismissa kieli ei käske vaan sopii, lykkää ja kasvattaa; laki ja mielikuvitus tuottavat halua ilman pakkoa. Miksi Deleuzen mukaan sadismi ja masokismi eivät ole saman kolikon kaksi puolta vaan täysin eri maailmoja? Entä mitä nämä erot paljastavat järjen, vallan, instituutioiden ja nautinnon pimeistä muodoista?

Lukemista:

Deleuze, Gilles (1967) Présentation de Sacher-Masoch : le froid et le cruel / engl. Masochism: Coldness and Cruelty, luvut 2 ja 3

Sacher-Masoch, Leopold von (1870/2006) Venus turkiksissa, suom. Tapani Kilpeläinen

Sarjan teemoja: halu, kirjallisuus, laki, sopimukset, instituutiot, sadismi, masokismi ja seksuaalisuus. Sarja pyrkii myös tekemään pienen intervention nykykeskusteluun seksistä ja pornosta. Tähtäimessä on kuitenkin ennen kaikkea politiikka ja kysymykset suvereenista, instituutioista ja sopimuksista.

Ensimmmäisessä jaksossa mm. johdatus Sadeen ja Sacher-Masochiin, nykyisten seksikeskustelujen brutaalius ja kapeus, Deleuzen hirveä lukemisvolyymi, kielen kuvaileva, käskevä ja todistava toiminta, pornografia vs. pornologia ja kielen libidinaalisuus.

Lukemista:

Deleuze, Gilles (1967) Présentation de Sacher-Masoch : le froid et le cruel / engl. Masochism: Coldness and Cruelty, johdanto ja luku 1

Sade, markiisi de (1785/1989/2004) Sodoman 120 päivää. Johdanto-osa. Suom. Heikki Kaskimies, esipuhe Kari Manninen.

Jaksossa käsitellään myös toistopakon dynamiikkaa ja sitä, miten ajattelu itsessään on aina jonkin lisäämistä, ei koskaan pelkkää paljastamista tai kuorimista. Mukana on myös Niilo22:n analysointia ja itsesabotaasin tarkastelua.

Viimeinen osio tarkastelee psykoanalyysin ongelmia, jotka liittyvät useiden analyytikkojen tapaan murskata potilaan sanomiset asettamalla ne ennalta päätyttyyn tulkinnan kehikkoon.

Lukemista:

Deleuze, Guattari, Parnet & Scala: The Interpretation of Utterances (1977, kokoelmassa Two Regimes of Madness) 

Freud: Konstruktiot analyysissa (1937, kokoelmassa Suru ja synkkämielisyys)

Freud: Muistaa, toistaa ja työstää (1914, kokoelmassa Kirjoituksia psykoanalyysin teoriasta ja käytännöstä I, molemmat suom. Markus Lång)

Suomen psykoanalyyttinen yhdistys: Anteeksipyyntö (2022)

Jos haluaa tukea podcastia ja saada lisätekstejä, voi tilata substackin: https://pontuspurokuru.substack.com

Hyvät kuuntelijat ovat harvassa, koska meillä on tapana kuulla kaikki suhteessa itseemme. Tyypillinen tapa kuunnella on kiertää kuunneltu asia itsemme ympärille: silloin emme enää kuule toista, vaan oman egomme.

Vaikeinta on kuulla se, mikä on uutta tai eroavaa, mikä eroaa tai on ristiriidassa sen kanssa, mitä ollaan aikaisemmin opittu. Sama ongelma ilmenee, jos lukee filosofista tekstiä.

Jaksossa yritetään seurata Bruce Finkin ohjetta: analyytikoina meidän on päästävä eroon empatiasta ja samastumisesta, koska ne estävät kuuntelun. Sulattamalla toisen kokemus omaan itseen toisesta ei opita mitään.

Oikeastaan kannattaa lopettaa myös yrittämästä ymmärtää. "Toisen asemaan asettumisen" ja "ymmärtämisen" sijaan voimme kuunnella.

Lukemista:

Fink: Fundamentals of Psychoanalytic Technique. A Lacanian Approach for Practioners (2007)

Freud: Neuvoja lääkärille joka harjoittaa psykoanalyysia (1912)

- ihminen on siitä monimutkainen elukka, että libido ei yleensä toimi kovin suoraviivaisesti, tai jos toimiikin, niin toiset ihmiset ja yhteiskunta asettavat libidolle melkoisia kiertoreittejä

- miten ihmisten seksuaalisuus toimii: se on monimielistä, kiertävää ja perverssiä, eli kaikkea muuta kuin suoraviivaista yhdyntähakuisuutta, alkaen siitä, että maailman yleisin seksiakti on fantasiointi, eli mielikuvitusseksi, ja sen jälkeen masturboiminen. Tämä on Freudin pointti: ihminen on monimuotoisesti perverssi eläin

- palautetaanko psykoanalyysissa kaikki seksiin? Tavallaan kyllä, mutta myös ehdottomasti ei

- mitä Jung, Deleuze, Guattari, Reich ja Contrapoints sanoivat libidosta? Entä Lauri Rikalan runot?

- libidon suhde rakkauteen ja joukkopsykologiaan

- filosofian historia on suuri joukko erilaisten libidojen rationalisointeja

- libidinaalinen talous, libidinaalinen kenttä, peak libido, de- ja relibidinalisaatio, libidinaalinen materialismi...

Luettavaa ja katsottavaa:

Freud: Kolme seksuaaliteoreettista tutkielmaa, I tutkielma

Freud: Sukupuolisuus neuroosien syytekijänä

Freud: Johdatus psykoanalyysiin, XXVI luento

Freud: "Psykoanalyysi", teoksessa Kirjoituksia psykoanalyysin teoriasta ja käytännöstä 1

Land: Thirst for Annihilation, johdanto

Contrapoints: Twilight

Bifo: Hyper-Semiotization and De-Sexualization of Desire:

Lainatut runot:

Palladas, suom. Pentti Saarikoski

Lauri Rikala, kirjasta Eläin ei pukeudu tahallaan huonosti

- vaikka Freud on "osoitettu vääräksi" niin ja niin monta kertaa, jostain syystä Freudia käytetään kaikkialla onnistuneesti – emme pääse Freudista eroon

- syitä psykoanalyysin kiinnostavuuteen: ei pakkoa yrittää nähdä maailma johdonmukaisena ja ristiriidattomana; reikien ja aukkojen tutkimus; halujen kuvaaminen ja selittäminen oireiden ja epätäydellisyyksien kautta; viitekehys jolla puhua seksuaalisuudesta laajassa mielessä; fantasian todellisuus

- psykoanalyysi perustuu potilastyöhön: kuunnellaan ja tehdään pieniä interventioita; koko metodi on potilaan keksimä; tämän vuoksi psykoanalyysi muuttuu potilaiden ja analyytikkojen myötä, se on aina keskeneräinen kenttä

- potilas voi olla ihmisyksilön lisäksi esimerkiksi sotatoimi, meemitili, taideteos, poliitikon käytös tai kokonainen yhteiskuntajärjestelmä, eli mikä tahansa, millä on tiedostamaton ja mikä tuottaa niin sanotusti puhetta

- voiko tekoäly tai eläin olla potilas?

- kuka voi toimia analyytikkona?

- puheessa kuunnellaan sitä, miten sanotaan ja ennen kaikkea sitä, mitä ei sanota; kuuntelemalla seurataan oireita kohti tiedostamattoman tuottavaa tasoa

- psykoanalyysin kolme käsitelajia: dynaamiset, topologiset ja ekonomiset käsitteet

Luettavaa:

Freud: Muistiinpano "Ihmelehtiöstä" (1925, kokoelmassa Suru ja synkkämielisyys, suom. Markus Lång)

Derrida: Freud ja kirjoituksen näyttämö (1967, kokoelmassa Platonin apteekki, suom. Merja Hintsa)

Vihko ja jakso on jaettu kolmeen osaan, joista ensimmäinen keskittyy nuoreen Alkibiadekseen. Siinä käsitellään Freudin seksuaaliteoriaa, antiikin Kreikan pederastisia suhteita ja moraalin masokistista luonnetta. Erityisesti kiinnostaa kysymys siitä, miksi tytöt eivät ole moraalin piirissä.

Toinen osa, "Persefone, jne.", pureutuu antiikin mytologian raiskauskulttuuriin ja näyttää, miten patriarkaaliset tarinat seksuaalisesta väkivallasta ovat jatkuneet 3000 vuotta.

Kolmas osa, "Antigoneen lait", tarjoaa nietzscheläisen näkökulman lakiin ja oikeudenmukaisuuteen. Jos oikeus tarkoittaa omaan kipuun kiinnittymistä ja menneen tuomitsemista, miksi kukaan haluaisi oikeutta?

Muita kysymyksiä: Voisiko anonyymiys olla kirjallisuudessa tuore suuntaus, joka pakottaa meidät keskittymään pelkästään tekstiin? Mitä tarkoittaa omasta passiivisuudesta nauttiminen? Mitä on lain takana?

Tue podcastia: https://www.patreon.com/mikameitavaivaa 

- totuuden löytäminen tuottaa iloa, vaikka totuus koskisi pettävän rakastajan valheiden selvittämistä tai uusimman ilmastonmuutostutkimuksen lukemista

- kuka etsii totuutta? ihmisellä ei ole mitään sisäistä luonnollista totuudentahtoa, totuudenhalu herää vasta ulkopuolisesta sysäyksestä, joka tekee meille väkivaltaa, riistää meiltä rauhan ja pakottaa meidät etsimään

- totuus on aina ajassa, ja Proustilla on neljä aikaa: 1) kuluva aika joka muuttaa ja tuhoaa, 2) tuhlattu ja kadotettu aika maailmassa ja rakkaudessa, 3) jälleenlöydetty aika (kadotetun ajan sydämestä palautettu aika), joka antaa kuvan ikuisuudesta, 4) varsinainen ikuisuus, absoluutti, alkuperäinen aika, jonka taide myöntää

- Proustin sankari oppii vähitellen: kyse on kehitysromaanista

- on paljon asioita, jotka estävät meitä herkistymästä maailmalle; tarvitaan välttämättömät kohtaamiset, jotta pystymme hylkäämään valmiit käsitykset

- siirtymä ystävyyden ja filosofian parista rakkauden ja taiteen pariin

- pettymys on olennainen osa etsinnän oppiaikaa

- flirttailu, humala, taidepiirit, haastattelut ja terapia esimerkkeinä "merkillisistä" tilanteista

- mitä kaikkea Deleuze on ottanut Proustilta: halun luonne, materiaaleille herkistyminen, yksilöityminen, puhdas aika

- kuinka Proust kuvaa erilaisten merkkimaailmojen risteäviä kehiä

- maailmalliset merkit: sosiaaliset pelit, muoti, meemit

- rakkauden repivät ja petolliset merkit: rakastetun ilmaisemat mahdolliset maailmat, mustasukkaisuus totuutena rakkaudesta ja kahden sukupuolen homoseksuaaliset sarjat

- aistivaikutelmien merkit, kuten kuuluisa madeleine ja muut origamipaperin kaltaiset, muistoihin ja olemuksiin johdattelevat aistimukset

- taiteen merkit, jotka pystyvät tavoittamaan asioiden kätketyn ikuisen olemuksen

- Antti Holman herkkyys merkeille

Lukemista: Proust ja merkit, 1. luku

- miten paljon uutta Proustista oppii toisella lukukierroksella

- kuinka Proust tekee lukijasta taiteilijan (siirtymien logiikka, kokemuksen tutkimus, muistiin ja mielikuvitukseen luottaminen, havainnon tarkkuus)

- Proustin realismi-kritiikki, taiteen kyky tavoittaa menneisyys, virtuaalinen ja asioiden olemukset eli suhteet

- Ryan Ruby Proustista ja ajasta

- Walter Benjamin: Proustin kuvasta (teoksessa Messiaanisen sirpaleita)

- Adam Gopnik erilaisista prousteista ja Proustin homofaktatsekkaajista

- Mika Kukkonen siitä miten Proust on ylivertainen suomalaiseen modernismiin verrattuna

- suomenkielisen kirjallisuuden ongelmat: 1) agraariproosa jatkuu ja kieli on rikasta erityisesti maatalousyhteiskuntaa kuvatessa, 2) keskittyminen kurjuuteen, pimeyteen, märkyyteen ja kärsimykseen

- Proustin kohtuuttomuus ja yksityiskohtaisuus

- "Recherche" on myös “tutkimus”, ei vain "etsintä"

- Proustin suomennos ja kirjan osittaminen

- kertojan perhedynamiikka ja herra Swann

- toisen osan yllättävä rakkausromaanimaisuus

- rakkaus nuoriin ja vanhoihin naisiin, sosiaalinen pyrkyryys, FOMO, aristokratian typeryys, elämän yleinen pettymyksellisyys

- homous ja lesbous Proustilla

- Albertine

- myönteinen, puhdas aika vs. negatiivinen, tuhoava aika

- Proustin suhde autofiktioon

- miten eri romaanit luovat epäsuorasti (muodollaan, rakenteellaan, tyylillään) vaikutelman pääpointistaan: Bernhard, Rauma, DFW, Liukkonen, Knausgård

- neljä suurta pointtia Proustin suuruudesta: taide, rakkaus + mustasukkaisuus, queerius, yläluokkatietoisuus

- mikä tekee Proustista joskus raskasta tai "vaikeaa"?

- Proustin suhde nostalgiaan ja nationalismiin

- Proustin vertailu Joyceen ja Kilpeen

- miten Kuuhun/Marsiin kannattaisi lennättää miljardöörien sijaan taiteilijoita - taiteen tehtävät: 1) ilmaista yhteisölle yhteisön oma kokemus ja mahdollistaa myös sen katkaiseminen, 2) vastustaa kuolemaa ja tuhoa, 3) luoda pakopaikkoja ja fantasioita, jotka vaikuttavat maailmaan - viime vuosisatojen merkittävämmät katkokset eurooppalaisen taiteen kuvaamassa kokemuksessa - lukukokemus 4000 sivusta; miten lukea Proustia - kuinka Proustia pidettiin aluksi liian pinnallisena ja keskittymiskyvyttömänä kirjailijaksi - onko suurilla taiteilijoilla aina huono terveys? Entä täytyykö taiteilijan toimia kohtuuttomasti? - Proust työstäkieltäytyjänä ja miljonäärinä - Proustin seksuaalisuus ja valvominen äänieristetyssä huoneessa.

Ensi kerralla zoomataan itse teokseen. Sitä odotellessa podcastia voi tukea osoitteessa https://www.patreon.com/mikameitavaivaa 

Jakso on hiukan teknisempi kuin yleensä. Teemoja:

- sommitelma posthumanistisena, heterogeenisena kollektiivina

- erilaiset sommitelma-ajattelun lajit Anna Tsingin pohjalta

- sommitelma on uusi tapa purkaa ja jakaa vanhat vastakkainasettelut (mieli vs. ruumis, ideologia vs. tuotantovoimat)

- olennaista sommitelmassa on tapa, jolla komponentit pysyvät kasassa, siis koherenssi ja konsistenssi

- kuinka halut ohjaavat sommitelmien koostamista ja kuinka vain eliöt voivat muodostaa sommitelmia

- sommitelman taustat: 1) Proust, 2) Freudin Komplex, 3) Foucault'n käsitteistö, erityisesti dispositiivi, 4) Hjelmslevin semiotiikka, 5) Uexküllin käsitys eläinten territoriaalisuudesta

- sommitelman neljä olennaista piirrettä: 1) sisältö eli ruumiit, kappaleet, asiantilat ja näiden yhdistelmät, 2) ilmaisu eli tunteet, ajatukset, käsitteet, merkit, "ideaalinen", 3) territorialisaatio eli alueellisen järjestelmän muodostaminen, 4) deterritorialisaatio eli järjestelmän purkautuminen, leviäminen tai muu avautuva muuttuminen

- sommitelma-ajattelun jatkokehittely: Ian Buchanan vs. Manuel DeLanda

- kolme esimerkkiä sommitelman käsitteen käytöstä: talonvaltausliikkeet, OECD-maiden koulutuspolitiikka ja Achille Mbembe

Lukemista:

Buchanan: Assemblage Theory and Method: An Introduction and Guide (2020) TAI edellisen itumuoto, Buchanan: Assemblage Theory and Its Discontents, Deleuze Studies 9.3 (2015)

DeLanda: Assemblage Theory

Deleuze & Guattari: Mille plateaux / A Thousand Plateaus, lopun sanasto

Mbembe: Mustan järjen kritiikki

Thompson, Sellar & Buchanan (2022) 1996: the OECD policy-making assemblage, Journal of Education Policy, 37:5, 685-704, DOI: 10.1080/02680939.2021.1912397

Tsing: Lopun aikojen sieni (s. 350, viite 8)

Jaksossa käydään esimerkkien kanssa läpi Deleuzen ja Guattarin ontologinen kolmio aktuaalinen – virtuaalinen – intensiivinen.

Teemoja:

- materialismin sulkeutumattomuus ei ole ainoastaan ongelma: ekstramateriaalinen, ruumiiton tai ideaalinen mahdollistaa myös avoimuutta ja uuden luomista

- aktuaalisuus käsilläolevina faktoina, olioina ja asioiden tiloina

- virtuaalisuus eron, moneuden ja potentiaalien tasona

- intensiivinen virtuaalisen aktualisoitumisen prosessina

- geneettisen koodin suhde organismiin, matka siemenestä puuksi, masentuneen ihmisen vaipuminen aktuaalisuuteen, taiteen intensiivisyys, rakkaussuhteen perinteinen kulku, suomalaisen arjen hirvittävä virtuaalisuuden puute, leikin suhde ontologiseen kolmioon.

Lukemista:

Deleuze: The Actual and the Virtual (teoksessa Dialogues II)

Muuta:

Mikä meitä vaivaa -Patreon

Jaksossa esitetään neljä tapaa ajatella aikaa Aristoteleen, Heideggerin, Derridan, Bergsonin ja Deleuzen pohjalta. Sisällysluetteloa:

- kaksi suurta perinnettä ajan ajatteluun länsimaisessa filosofiassa: Aristoteles & luonnontieteen valtavirta (aika liikkeen lukuna) vs. Augustinus ja eksistentiaalifilosofian perinne (aika koettuna menneisyytenä, nykyisyytenä ja tulevaisuutena)

- ongelma: kumpikin perinne esittää itsensä ensisijaisena

- "objektiivista" aikaa ei voi perustaa ilman että viitataan aina johonkin toiseen rytmiseen viitekehykseen mitattavan asian ulkopuolella

- aika omiin tarpeisiin luotuna konstruktiona ja nykyfysiikan popularisointien kantoja tähän

- Heidegger: inhimillinen oleminen ajallistavana ja ekstaattisena

- mikä on ajan ja materian suhde?

- Bergson: aika viiveenä ja sitkeänä, itsepäisenä, itsestään eroavana kestona

- Deleuze: Kronos-aika ja Aion-aika

- vauvan nauru, puiden lehdet hiirenkorvalla toukokuussa, oluen ensimmäinen puraisu kielellä, Pentti Saarikosken lauseenrytmi, räppäreiden flow ja painotus

Luettavaa:

Hans Ruin: Time as Ek-stasis and Trace of the Other https://www.diva-portal.org/smash/get/diva2:482608/FULLTEXT01.pdf

Jakso jatkaa edellistä jaksoa (Materialismin riittämättömyys ja liiallisuus) mutta toimii myös itsenäisesti.

- materialismin, idealismin ja dualismin ongelmia

- filosofisten kiistojen arkisuus, taiteellisuus ja poliittisuus

- miten ideaalinen ei jätä materiaalista rauhaan esimerkiksi Marxin ajattelussa, lausumien mielekkyydessä, koreografiassa, kieliopissa, käsitteissä ja mahdollisuusavaruuksissa

- lopputulos: ideaalisuutta, aineettomuutta ja ruumiittomuutta ei voi selittää pois materialismista, materialismi ei sulkeudu itseensä vaan synnyttää jatkuvasti ideaalisuutta, joka ehdollistaa materian muuttumista ja järjestäytymistä

Luettavaa:

Elisabeth Grosz: The Incorporeal

Jakson teemoja:

- intro: mitä yhteistä on Virnolla ja Deleuzella - Virnon tie pokerinpelaajasta filosofiksi - ihmisen lajityypilliset ominaisuudet ja kielelliset kyvyt - mahdollisuus maailmansisäisenä todellisuutena - analyyttisen filosofian turhaan väheksytty rikkaus: Frege, Austin... - ironian ja uusvakavuuden keskinäinen suhde - kyynisyys ja opportunismi - änkyttäminen ja uuden sanominen - filosofisesti vakavasti otettava empirismi maailman moneuden sietämisenä

- kolme luovaa käyttöä Kantille, eli transsendentaalinen subjekti, järjen illuusiot ja regulatiiviset vs. konstitutiiviset ideat

- estetiikan kaksi eri merkitystä: 1) ajan ja tilan aistimellisuus, 2) kauneuden, ylevän ja tarkoituksenmukaisuuden kokeminen

- Kantin suuren kriittisen järjestelmän arkkitehtoniikan yhteenveto: mihin tarvittiin vielä kolmas kritiikki?

- miksi Arvostelukyvyn kritiikki on niin yllättävä, mullistuksellinen ja voimakas kirja, toisaalta miksi se on niin porvarillinen kirja

- arvostelukyvyn luonne: yleisen ja erityisen sovittaminen yhteen

- Kantin estetiikan perusjutut: formalismi, teleologia, universalismi, luonnonkauneuteen keskittyminen, peak humanismi

- Deleuzen Kant-kirjan viimeisten lukujen luenta mielenkykyjen suhteesta: kykyjen vapaa leikki, esteettinen kokemus ja keskinäinen paini edeltää niin teoreettista kuin käytännöllistäkin järkeä, siksi estetiikka on ensisijainen suhteessa teoriaan ja moraaliin

- Kant nappasi Rousseaulta poliittisen yhteisön autonomian ja siirsi sen subjektin sisään – voisiko deleuzelaisen Kant-luennan napata ja ulottaa sen jälleen poliittiseen yhteisöön?

Luettavaa:

Deleuze: Kantin kriittinen filosofia, luku 3 ja loppuluku

Kant: Arvostelukyvyn kritiikki, osa I: Esteettisen arvostelukyvyn kritiikki

Pitkänen: Johdatus Arvostelukyvyn kritiikkiin

Jaksossa mainitut omat tekstit:

Purokuru: Haavamaa (ilmestyy 5/2023)

Purokuru: Heikko estetiikka

Jos haluaa tukea podcastia, voi liittyä Mikä meitä vaivaan Patreon-tilaajaksi.

Käsiteltyjä kysymyksiä:

- Millainen oli vallitseva poliittinen ja intellektuaalinen ilmapiiri Anti-Oidipuksen ilmestymisen aikaan? - Onko Anti-Oidipuksessa esitetty kritiikki edelleen ajankohtainen? - Miten Anti-Oidipuksen vaikutukset ovat näkyneet viimeisen 50 vuoden aikana Suomessa ja muualla maailmalla? - Mikä on kirjallisuuden ja taiteen rooli Anti-Oidipuksessa? - Anti-Oidipuksella on maine vaikeana ja sekavana kirjana. Mistä tämä maine kumpuaa ja onko se oikeutettu? - Miksi Anti-Oidipus kiinnostaa ihmisiä niin paljon? Miksi siitä on tullut jonkinlainen internetilmiö? - Mikä olisi lukuohje tai käyttöohje Anti-Oidipuksen nykylukijoille?

Juhlien kunniaksi Anti-Oidipuksen voi ostaa 25 euron hintaan (+pk) osoitteesta tutkijaliitto.fi koodilla "selitämulle" marraskuun 2022 ajan. (Yhteistyö on epäkaupallinen: podcastaaja ei saa siitä euroakaan ja päinvastoin menettää rahaa.)

Kuva ensimmäisestä sivusta: https://imgur.com/a/sSOWLaB

Lukemista:

Bataille: Aurinkoperäaukko

Büchner: Lenz

Freud: Kolme seksuaaliteoreettista tutkielmaa

Freud: Psykoanalyyttisia huomioita omaelämäkerrallisesti kuvatusta paranoiatapauksesta ("Schreber")

- maanviljelyn historia ja merkitys (vastaan Hararin & kumppaneiden satuja)

- valtion käsitteen epämääräisyys; moderni valtio on James Bond

- roomalaisesta oikeudesta polveutuva länsimainen käsitys omaisuudesta on erittäin omituinen ja väkivaltainen

- tärkeintä on vapaus lähteä, vapaus olla tottelematta ja vapaus laittaa yhteiskunta uusiksi

- kaupunkien historia on sekä luokkien että ekologian osalta paljon moninaisempi kuin mitä ajatellaan

- yhteiskunta on aina virtuaalinen ja kokemus siitä perustuu mielikuvitukseen

- historiallinen materialismi taitaa olla vararikossa

- demokratia: "antiikin kreikkalaiset olivat hyvin tietoisia siitä, että vaalit tuppaavat nostamaan esille karismaattisia, tyrannimaisuuteen taipuvaisia johtajia"

- naisten asema historiassa: naisten hiljalleen keräämä tieto on tyypillisesti innovaatioiden takana, varsinkin mitä tulee esihistorialliseen kasvitietoon; myös naisten vapaus aivan olennainen mittari yhteiskunnalliselle ja teknologiselle luovuudelle

- kritiikit ja loppusanat.

Ensi kerralla paluu Kantiin ja Deleuzeen. Sitä odotellessa: MMV Patreon.

Ensimmäisen jakson pääpointit:

- ihmislajin "olemus" löytyy moneudesta ja joustavuudesta, jos mistään

- yhteiskunnallisen evolutionismin kritiikki

- eurosentrismin purkaminen

- anarkistinen ihmiskuva

- valistuksen synty törmäyksestä alkuperäiskansoihin

- tasa-arvon käsitteen epämääräisyys

- länsimaisen filosofian omituinen käsitys ajattelun luonteesta

- auktoriteetin monimutkaisuus

- Gregory Bateson ja skismogeneesin käsite

Osassa II mennään tarkemmin empiirisiin kysymyksiin ja kirjan ongelmiin.

Jos haluaa tukea podcastia, voi tilata Mikä meitä vaivaa -lisäsisällöt osoitteesta https://www.patreon.com/mikameitavaivaa

Lukemista ja mainittuja tekstejä

Alkusitaatti: Ludwig Marcuse

Saariluoma: Muuttuva romaani

Kant: Moraalin metafysiikan perustus

Kant: Käytännöllisen järjen kritiikki

Kotsko: Neoliberalism’s Demons

Deleuze: Kantin kriittinen filosofia, toinen luku

Loppusitaatti: Nietzsche, Ecce homo

Jos haluaa tukea podcastia: MMV-Patreon

Jaksossa rupatellaan tuttavallisesti Kantin Puhtaan järjen kritiikistä, mietitään analyyttista, synteettistä, a priori- ja posteriori-tietoa ja tehdään käsitteellisiä kiertokävelyitä Deleuzen kanssa.

Lukemista:

Deleuze: Kant ja ajan synteesi -seminaarit, erityisesti seminaari 1

Deleuze: Kantin kriittinen filosofia, johdanto ja I luku

Kant: Puhtaan järjen kritiikki, erityisesti II osa eli Transsendentaalinen metodioppi

Musil: Mies vailla ominaisuuksia, I osa, sivu 332 (2006 painos)

Jaksossa osoitetaan vääräksi Heinrich Heinen väite siitä, ettei Kantilla ollut elämää. Sitten tehdään taustoittava katsaus Kantin kriittiseen ajatteluun, ja lopuksi arvioidaan Kantia kolmesta suunnasta.

Jaksossa mainittuja asioita:

Thomas De Quincey: The Last Days of Immanuel Kant

Heikki Kannisto: Kant ja järjen itsekritiikki (teoksessa Filosofian historian kehityslinjoja)

Immanuel Kant: Prolegomena

Carefree Wandering -kanava

Julma Henri: Rikrek

Jaksossa käsitellään muutamia feministisen filosofian uudempia suuntia ja pikakelataan vieraantumisen käsitteen 200-vuotista historiaa Euroopassa.

Luettavaa:

Sue Prideaux'n haastattelu Nietzschestä LA Review of Booksissa

Xenofeministisen manifestin suomennos Zelda-zinessä

Shulamith Firestone: The Dialectic of Sex

Jakson lopun namedroppaukset:

Legacy Russell: Glitch Feminism (tulossa suomeksi 2022)

Paul Preciado: Countersexual Manifesto

Paul Preciado: Testo Junkie (tulossa suomeksi 2022)

Donna Haraway: ”Kyborgimanifesti”. Teoksessa Haila, Yrjö & Lähde, Ville (toim.): Luonnon politiikka

Alex Williams & Nick Srnicek: Inventing the Future. Postcapitalism and a World Without Work

Hotellihuoneessa katkennut nauhoitus jatkuu: viimeiset setit Deleuzen Nietzsche-kirjaa ja paljon muuta, kuten vastarinnan virallisten muotojen kritiikki, Marxin ja Nietzschen yhteys, näkyvät ja näkymättömät tapahtumat, Sianhoito-opas nietzscheläisenä tekona, hegeliläisen dialektisen ajattelun ankara kritiikki, antroposeenista yli-ihmisaikaan, nihilismin akseleraatio ja lopuksi myöntämisen luonne.

Luettavaa:

Deleuze: Nietzsche's Burst of Laughter (teoksessa Desert Islands)

Deleuze: Nietzsche and the Image of Thought (teoksessa Desert Islands)

Deleuze: Nietzsche ja filosofia, luku V ja johtopäätökset

Eskelinen & Lehtola: Jälkisanat/Sianhoito-opas

Seuraava jakso on viimein luvattu finaali-Nietzsche!

Luettavaa:

Deleuze: Nomadinen ajattelu (teoksessa Autiomaa ja muita kirjoituksia)

Paulsen: Entä jos? Miten kestämme epävarmuutta

Iines-kissa keskeyttää selityksen käynnistämällä kissamellakan, mutta selitys elpyy ja käy lopuksi läpi yhdeksän erilaista myöntämisen ja kieltämisen hahmoa.

Uusille kuuntelijoille: podcast toimii parhaiten sarjana ensimmäisestä jaksosta alkaen, mutta kyytiin voi toki tulla mistä jaksosta tahansa. Lukemista: Deleuze: Nietzsche ja filosofia, luku IV Graeber: Debt: The First 5000 Years Nietzsche: Moraalin alkuperästä

Kirjeenvaihto-osiossa tarkastellaan arkkitehtuuria ulkoisen, passiivisen ajattelun muotona. Kuinka paljon esimerkiksi ylempiluokkaisen ihmisen korkea käsitys itsestään syntyy häntä ympäröivästä arkkitehtuurista?

Lopuksi tarkastellaan typeryyttä filosofisena käsitteenä sekä filosofian tehtävää, joka on ajattelun alhaisuuden paljastaminen.

Lukemista:

Deleuze: Nietzsche ja filosofia, luku III loppuun

Deleuze ja Nietzsche -osuudessa puhutaan dramatisoinnin metodista: sen sijaan, että kysyttäisiin esimerkiksi "mitä on kauneus", kysytäänkin "kuka tai mikä on kaunis, kuka tai mikä ilmaisee itseään kauniissa asiassa". Muita aiheita: suomalaisen ympäristöajattelun raskas laatu, representaatiokeskeisen ajattelun ja politiikan ongelmat, taistelemisen yleinen reaktiivisuus.

Lukemista:

Pieta Päällysaho: Huomioita Sapfon runoudesta (Poesiavihkot 29)

megafoni.kulma.net

Eetu Viren: Vallankumouksen asennot (Tutkijaliitto, ilmestyy syksyllä 2021)

Lopuksi esitetään ikuinen paluu eettisenä muotoiluna:

“Mitä tahdotkin, tahdo sitä niin, että tahdot myös sen ikuista paluuta. (…) Nietzscheä lannistaa yksi asia maailmassa: pienet korvaukset, pienet nautinnot, pienet ilot, kaikki mikä sallitaan itselle kerran, vain kerran. Kaikki se, mitä ei voi tehdä uudelleen huomenna kuin sillä ehdolla, että sanoo itselleen edellisenä päivänä: huomenna en enää tee sitä.”

Lukemista:

Deleuzen Nietzsche-kirja, II luku, osiot 11-15

Graham Harmanin blogin advice-postaukset

Jälkipuolella jaksoa otetaan suuri harha-askel ja tarkastellaan, miksi Nietzschellä ja Marxilla ei ole kovin paljon tekemistä modernin oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon tai ihmisoikeuksien kanssa. Näiden (eli liberalismin tai sosialismin) sijaan Nietzschen perspektivismi, Marxin kommunismi ja Deleuzen filosofia ovat eron ajattelua.

Lukemista:

Deleuzen Nietzsche-kirjasta luku II, osiot 1-10

Marx: Gothan ohjelman arvostelua

Marx: Pääoman I osan I luku

Lukemista:

Deleuzen Nietzsche-kirjasta ensimmäisen luvut osiot 5-16

Carlo Rovellin kirjat Ajan luonne ja Seitsemän lyhyttä luentoa fysiikasta

Lukemista:

Gilles Deleuze: Nietzsche ja filosofia

Herakleitos: Yksi ja sama

Lukemista:

Nietzschen lopun aikojen "trilogia" Ecce homo - Antikristus - Epäjumalten hämärä

Nietzschen filosofinen päätrilogia Iloinen tiede - Hyvän ja pahan tuolla puolen - Näin puhui Zarathustra

Nietzschen yhtenäisin ja kumouksellisin teos Moraalin alkuperästä

Lopuksi vielä nuoruudenteos Tragedian synty.

Luettavaa:

Afterword from The Democratic Forest. William Eggleston in Conversation with Mark Holborn. http://www.egglestontrust.com/df_afterword.html

Gilles Deleuze & Félix Guattari: Anti-Oidipus, luku 1

Karl Marx: Pääoma I, luku 1

Bertrand Russell: Filosofian ongelmat

Lukemista:

Gilles Deleuze: Empirisme et subjectivité: essai sur la nature humaine selon Hume / Empiricism and Subjectivity

David Hume: A Treatise of Human Nature

Agrégation externe de philosophie 2021 Programme et bibliographies 

https://philosophie.ac-creteil.fr/spip.php?article1077

Toisena puhujana jaksossa esiintyy Iines-kissa.

Lähteitä ja lisälukemista:

Gilles Deleuze: Empirisme et subjectivité: essai sur la nature humaine selon Hume / Empiricism and Subjectivity

Gilles Deleuze: Hume-artikkeli Châtelet'n filosofian historiassa, löytyy kokoelmasta L'Ile déserte et autres textes (1953-1974) / Desert Islands and Other Texts

David Hume: A Treatise of Human Nature

Immanuel Kant: Prolegomena

Lukemista ja katsomista:

Deleuzen aakkoset eli L'Abécédaire de Gilles Deleuze löytyy mm. tekstitettyinä Youtube-klippeinä ja englanninkielisenä transkriptinä

https://deleuze.cla.purdue.edu/sites/default/files/pdf/lectures/en/ABCMsRevised-NotesComplete051120_1.pdf

Frida Beckman: Deleuze (Critical Lives -sarjassa)

Francois Dosse: Deleuze & Guattari

Tiede & edistys 3/2008: johdatus Deleuzen elämän käsitteeseen ja suomennos Deleuzen viimeiseksi jääneestä artikkelista

Jos haluaa tukea podcastia:

https://www.patreon.com/mikameitavaivaa